....
Postimäen säilyminen
Kesällä 1962 maisteri Axel Häggman, apunaan kaksi Ilolan kyläläistä,työskenteli esineiden inventoinnin parissa Ylä-Nikuksen aitassa. Häggman oli porvoolainen vakuutusvirkamies ja Porvoon Museon valtuutettu, joka vapaa-ajallaan keräsi vanhoja esineitä seudulta. Paikallissanomalehti Borgåbladet kirjoitti 11.8.1962 artikkelin hänen työstään Nikuksella, ja tässä haastattelussa hän esitti ensimmäistä kertaa julkisesti idean, että Postimäestä tulisi kotiseutumuseo. Reportaasin yhteydessä tuotiin esiin ajatus yhdistää alue juhlapaikkaan tai leirintäalueeseen.
Tämä johti keskusteluihin eri yhteyksissä, esimerkiksi Porvoon maalaiskunnan kotiseutulautakunnan kokouksessa. Siellä päätettiin perustaa Porvoon Pitäjäkilta – Borgå sockengille, jonka tärkein tehtävä oli tutkia mahdollisuuksia säilyttää Ilolan Postimäki. Muutamat killan jäsenistä olivat ilolalaisia, ja he saivat muut ilolalaiset mukaan suunnitelmiin, vaikka kukaan ei ollut sitä ennen ajatellutkaan alueen säilyttämistä. Alettiin tehdä kovaa työtä mäen säilymisen eteen.
Vuonna 1964 Pitäjäkilta kutsui arkeologisen komission Postimäelle. Komissio totesi lausunnossaan, että Postimäki on syytä säilyttää, koska se on yhtenäinen alue joka edustaa aiemmin tavallista mutta nykyään melkein kadonnutta rakennuskulttuuria. Porvoon maalaiskunnan kunnanvaltuusto päätti pitkän harkinnan jälkeen 1.6.1966, ettei Postimäkeä osteta, ja Porvoon Pitäjäkilta lopetti saman tien toimintansa.
..
Postbackens bevarande
Sommaren 1962 sysselsatte sig magister Axel Häggman med att tillsammans med två Illbybor inventera en samling föremål i en boda på Övre Nikus. Häggman var försäkringstjänsteman från Borgå och ombud för Borgå Museum tog på sin fritid vara på gamla föremål från bygden. Borgåbladet skrev 11.8.1962 en artikel om hans jobb på Nikus, och i denna intervju förde han första gången fram tanken på Postbacken som ett hembygdsmuseum i offentligheten. I samband med reportaget framfördes tanken om att kombinera med festplats eller campingområde.
Detta ledde till att diskussioner fördes i olika sammanhang, till exempel på Borgå landskommuns hembygdsnämnds möte. Man beslutade där att grunda Borgå sockengille - Porvoon Pitäjäkilta, vars främsta uppgift blev att undersöka möjligheterna av att bevara Postbacken i Illby. Flera av medlemmarna var från Illby, och de fick med Illbyborna på noterna fast ingen tidigare haft en tanke på att området borde bevaras. Man började jobba hårt för backens bevarande.
År 1964 kallades arkeologiska kommissionen till Postbacken av Sockengillet och sade i ett utlåtande att Postbacken var värd att bevara, därför att den var en enhetlig miljö och representerade en byggnadskultur som förr var vanlig med numera var nästan försvunnen.
Efter många om och men beslutade Borgå landskommuns kommunfullmäktige 1.6.1966 att inte köpa Postbacken, och luften gick ur Borgå Sockengille som upphörde med sin verksamhet.
....
....
Borgåbygdens ungdomsförbund, keskusjärjestö Porvoon ruotsinkielisille nuorisojärjestöille, päätti tämän jälkeen ostaa mäen 1968, vaikka tällainen toiminta ei kuulu nuorisojärjestön tavallisiin tehtäviin. BUFin puheenjohtaja Per-Erik Stjernberg ja Rolf Söderling ottivat lainan omissa nimissään ostoa varten. Kaksi ensimmäistä kiinteistöä, Winterin tupa ja Englundin talo, ostettiin 22.11.1968. Vähitellen kiinteistöjä ostettiin yksi kerrallaan, ja joitakin lahjoitettiin. Ilolalaiset osallistuivat innolla projektiin ja möivät siten edullisin hinnoin.
1.6.1969 Postimäkivihittiin uuteen käyttöönsä järjestämällä ulkoilmajumalanpalvelus. Jo pari viikkoa myöhemmin Hinthaaran nuorisoseura esitti ensimmäisen teatterinäytelmän. Alettiin järjestää myös muita tilaisuuksia kuten konsertteja, radiolähetyksiä ja paljon muuta
Vuonna 1970 BUF perusti erikoiskomitean ”Mäkitupalaiset”, jonka tehtävänä oli huolehtia Postimäki-projektista. Kiireisimpiä toimia vaativat korjaukset, kuten uusien kattojen teko, oli nyt saatu tehtyä, Porvoon nuorisoseurojen innostuksen ansiosta. ”Sepän tuvassa” avattiin kahvitupa.
Postimäen kesäteatteri sai alkunsa, kun ryhdyttiin keräämään rahaa lainojen korkoihin ja seuraaviin korjauksiin. Ensimmäinen näytelmä oli ”Wilhelm Flanell”, Offe Söderlingin kirjoittama hulluttelu. Näytelmä esitettiin ”pensaikossa” talojen välissä yksinkertaisen rekvisiitan avulla. Seuraavina vuosina samaa linjaa seurattiin näytelmillä ”Hur ska det gå för Nalle?” (1971) ja Ett tjog bembölingar (1972). Paikallislehtien kirjoittamat arviot olivat hyvin myönteisiä. Bemböleläisistä – ruotsinkielinen vastine Hölmöläisille – kertova näytelmä käynnisti teatterin ”kansanperinnekauden” jonka lähtökohtana oli suomenruotsalainen kansanrunous. Tämän seurauksena teatteri alettiin ottaa vakavasti koko ruotsinkielisessä Suomessa!
Vuonna 1972 ostettiin myös Fanny Ingelinin tupa,,ja kaupan myötä koko varsinainen Postimäki on BUFin omistuksessa. Myöhemmin ostettiin pari muuta rakennusta mäen ulkoreunalla. Samana vuonna BUFille lahjoitettiin Kraun aitta, joka oli seissyt Krauvaksen tilalla isojaon jälkeen, ja se siirrettiin takaisin Postimäelle.
Seuraavat vuodet Postimäellä olivat täynnä toimintaa. Lasten päivästä tuli jokavuotinen tapahtuma, ja muutakin ohjelmaa oli paljon. Kesällä 1973 yritettiin järjestää ohjelmaa joka ilta heinäkuun ajan. ”Den gamla sägnen om kung Borg och hans båda bröder” -näytelmä esitettiin ja yleisöllä oli hauskaa, mutta kriitikot suhtautuivat epäröiden näytelmään… Tämä aiheutti pientä paniikkia BUF-aktiiveille – miten saadaan rahaa, jos yleisöä ei tule riittävästi? Onneksi yleisö tuli uudelleen ”Donafjotton”-näytelmän ensi-iltaan 1974.
Käsityöpäivä järjestettiin ensimmäisen kerran 1974. 800 vierasta sai nähdä muun muassa sepän tekemässä töitä, perinteistä puimista, verkon kutomista, rukin käyttöä, oljenletitystä, pitsinnypläystä ja olkikaton valmistusta. He saivat myös maistaa hiilisilakkaa, paistettua perunapuuroa ja maalaisjuustoa sekä oppia lääkekasveista.
Musiikki sai vähitellen ison roolin Postimäellä. Curre Svensson tuli soittamaan trionsa kanssa ensimmäistä kertaa 1975, ja hän tuli uudestaan monena kesänä. 1976 järjestettiin ”Dikt&Ton”-laulufestivaalit ensimmäistä kertaa, yhteistyössä Itä-Uudenmaan Visans Vänner -yhdistyksen kanssa
Postimäen näytelmät seuraavina vuosina olivat Korpstenen, Var är vägens mål, Fy järnvägen sa Andersson, En komedi i två akter, Henrik och Pernilla, 1982, Bembölingens son, Insektliv – världen vi lever i, Androkles och lejonet – useimmat tavoittivat laajan yleisön. Suomen Matkailuliitto valitsi Postimäen yhdeksi Uudenmaan seitsemästä ihmeestä. 1979 rakennettiin areenateatteri, joka jo harvinaisella arkkitehtuurillaan osoittaa Postimäen kykyä ja rohkeutta kehittää omaa, kokeilevaa teatterityyliään.
Vuonna 1981 alettiin Borgåbygdens Ungdomsförbundissa olla sitä mieltä, että Postimäen pitäisi saada erillinen hallinto, ja Postbackens garantiförening rf – Postimäen kannatusyhdistys ry perustettiin.
1980-luvun lopulla alkoi sitten vähemmän aktiivinen vaihe Postimäellä. Monet kannatusyhdistyksen jäsenet vaihtuivat, kahvituvan kannattavuus kyseenalaistettiin ja Dikt&Ton muutti pois Postimäeltä, koska järjestelyistä tuli liian raskaat. 1988 valmistui uusi moottoritie Koskelan ja Porvoon välillä, mikä johti siihen, että spontaaneja turisteja ei juuri tule Postimäkeen.
1990-luvulla Postimäen toiminta oli siten satunnaista. Kauden avajaisjumalanpalvelus, Lasten päivä, Käsityöpäivä ja yhteislaulutilaisuus järjestettiin vielä melkein vuosittain, mutta paljon muuta ei mäellä tapahtunut.
2000-luvulla Postimäki sai taas nousukauden. Kesäteatteri tuli takaisin Lillteaternin (BUFin teatteriosaston) ja Borgå Folkakademin teatterilinjan näytelmien kera. Kappaleita olivat Madame Butterfly (ensimmäinen Postimäellä esitetty ooppera!), Djungelyoga jne. Vuonna 2010 tuotettiin mainitsemisen arvoinen muistikavalkadi Rolf ”Offe” Söderlingin muistolle. Nimi oli ”Söderling för barnrumpor och gamyler”, ja siihen osallistuivat sekä Postimäen kesäteatterin vanha kaarti että Borgå Folkakademin nuoret.
Vuosien varrella kannatusyhdistyksen hallitus on huolehtinut siitä, että välttämätön kunnossapito ja tarvittavat korjaukset ovat tulleet tehdyiksi alueella, ja Postimäen rakennukset ovat siksi suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämä antaa mahdollisuuden moneen hyvään tulevaan vuoteen ja laajaan toimintaan.
(Lähde: Rolf Söderling "20 år med Postbacken 1968-1988", suullinen tieto)
..
Borgåbygdens ungdomsförbund, centralorganisation för Borgås ungdomsföreningar, beslutade därefter att köpa backen 1968 trots att det inte hör till en ungdomsförenings vanliga åtaganden. BUF-ordförande Per-Erik Stjernberg och Rolf Söderling tog lån i eget namn för inköpet. De två första fastigheterna Winters stuga och Englundska huset köptes den 22.11.1968. Efterhand köptes den ena efter den andra fastigheten, och ett par byggnader donerades. Illbyborna var engagerade i projektet och sålde därför till förmånliga priser.
Den 1.6.1969 invigdes Postbacken för nya ändamål med friluftsgudstjänst. Redan ett par veckor senare uppfördes den första teaterföreställningen av Hindhår ungdomsförening. Man började också ordna andra tillställningar, konserter, radiosändningar och mycket mer.
År 1970 tillsatte BUF en särskild kommitté kallad ”Backstugusittarna”, som har hand om Postbacken-projektet. De mest akuta åtgärderna på husen är nu avhjälpta tack vare engagemang från ungdomsföreningarna i Borgå, bl.a. läggning av nya tak. I ”Sminns stuvun” öppnades en kaffestuga.
För att få in pengar till räntor och mer reparationer fick Postbackens sommarteater sin början med pjäsen Wilhelm Flanell, ett spex av Offe Söderling. Pjäsen spelades i ”buskarna” mellan husen och med enkel rekvisita. De följande åren fortsatte man på samma linje med pjäser så som ”Hur ska det gå för Nalle?” (1971) och Ett tjog bembölingar (1972). Man fick mycket positiva omdömen i lokaltidningarna, och i och med pjäsen om bembölingarna inleddes teaterns ”folklore-period” med utgångspunkt i den finlandssvenska folkdiktningen, vilket innebar att teatern började tas på allvar i hela svenskfinland!
År 1972 köptes även Fanny Ingelins stuga och hela den egentliga Postbacken är därmed i BUF:s ägo. Senare köptes ett par byggnader till i backens utkanter. Samma år skänktes Krau-bodan som stått på Krauvas sedan storskiftet till BUF och flyttades tillbaka till Postbacken.
Åren därpå är fulla med aktiviteter på Postbacken. Barnens dag blir ett årligen återkommande evenemang, och programmet är digert. År 1973 försökte man sig på att ha program varje kväll under juli månad. Pjäsen ”Den gamla sägnen om kung Borg och hans båda bröder” spelades och publiken hade roligt, men kritikerna ställde sig frågande... BUF-engagerade blir lite panikslagna, hur ska man få in pengar om folk inte kommer och tittar? Tack och lov återkom publiken då Donafjotton hade premiär 1974.
Hantverksdagen ordnades första gången 1974. De 800 besökarna fick bl.a. se en smed i arbete, tröskning med slaga, nätbindning, spinnande med spinnrock, halmflätning, spetsknyppling och taktäckning med halm. Man fick också smaka på halstrad strömming, stekt potatisgröt och bondost samt lära sig om läkeväxter.
Musiken fick så småningom en stor roll på Postbacken. Curre Svensson kom och spelade med sin trio på backen första gången 1975 och återkom många somrar. År 1976 ordnades visfestivalen Dikt&Ton första gången, i samarbete med Visans Vänner i Östnyland.
Pjäser på Postbacken de följande åren var Korpstenen, Var är vägens mål, Fy järnvägen sa Andersson, En komedi i två akter, Henrik och Pernilla, 1982, Bembölingens son, Insektliv – världen vi lever i, Androkles och lejonet - de flesta nådde en stor publik. Postbacken utsågs av Finlands Turistförbund till ett av Nylands sju underverk. 1979 byggdes arenateatern som redan med sin ovanliga arkitektur visar på att Postbackens sommarteater inte räds att gå sin egen väg och prova på mer experimentell teater!
År 1981 började man så småningom inom Borgåbygdens ungdomsförbund anse att Postbacken borde få en separat förvaltning, och Postbackens garantiförening rf – Postimäen kannatusyhdistys grundades.
I slutet av 80-talet började sedan en mindre aktiv fas på Postbacken. Många av ledamöterna i garantiföreningens styrelse byttes ut, kaffestugans lönsamhet ifrågasattes, och Dikt&Ton flyttade bort från Postbacken i och med alltför tunga arrangemang. 1988 blev den nya motorvägen mellan Forsby och Borgå klar, vilket ledde till att spontana turister knappast längre besöker backen.
Under 1990-talet var verksamheten på Postbacken därför sporadisk. Invigningsgudstjänst, Barnens dag, Hantverksdag och allsång ordnades fortfarande så gott som årligen, men mycket annat hände inte på backen.
På 2000-talet får Postbacken igen ett uppsving. Sommarteatern återkommer med uppsättningar av Lillteatern (BUF:s teatersektion) och teaterlinjen vid Borgå Folkakademi med pjäser så som Madame Butterfly (den första operan som spelas på Postbacken!), Djungelyoga m.fl. År 2010 görs en nämnvärd minneskavalkad för Rolf ”Offe” Söderling som kallas ”Söderling för barnrumpor och gamyler”, med medverkande både från Postbackens sommarteaters gamla garde och Akans ungdomar.
Under alla år har garantiföreningens styrelse sett till att nödvändigt underhåll och behövliga reparationer har blivit gjorda på området, och Postbackens byggnader är därför idag i relativt bra skick. Det bäddar för många goda år med mera aktivitet framöver.
(Källa: Rolf Söderling "20 år med Postbacken 1968-1988", muntlig information)
....